Jauhemetallurgisten osien pintakäsittelyn päätarkoitus:
1. Paranna kulutuskestävyyttä
2. Paranna korroosionkestävyyttä
3. Paranna väsymisvoimaa

Jauhemetallurgisten osien pintakäsittelymenetelmät voidaan periaatteessa jakaa viiteen luokkaan:
1. Pinnoite: Peitä käsitellyn osan pinta kerroksella muuta materiaalia ilman kemiallista reaktiota
2. Pintakemiallinen käsittely: kemiallinen reaktio käsitellyn osan pinnan ja ulkoisen reagoivan aineen välillä
3. Kemiallinen lämpökäsittely: muut elementit, kuten C ja N, diffundoituvat käsitellyn osan pintaan
4. Pintojen lämpökäsittely: faasimuutos syntyy lämpötilan syklisestä muutoksesta, joka muuttaa käsitellyn osan pinnan mikrorakennetta
5. Mekaaninen muodonmuutosmenetelmä: tuottaa mekaanista muodonmuutosta käsitellyn osan pinnalle, pääasiassa puristusjäännösjännityksen tuottamiseksi, samalla kun lisää pintatiheyttä

Ⅰ.Pinnoite
Galvanointia voidaan levittää jauhemetallurgisiin osiin, mutta se voidaan suorittaa vasta sen jälkeen, kun jauhemetallurgiset osat on esikäsitelty (kuten kuparia tai kastovahaa reikien tiivistämiseen) elektrolyytin tunkeutumisen estämiseksi.Galvanointikäsittelyn jälkeen osien korroosionkestävyyttä voidaan yleensä parantaa.Yleisiä esimerkkejä ovat galvanointi (kromaatin uudelleenkäyttö passivoinnissa galvanoinnin jälkeen mustan tai armeijanvihreän kiiltävän pinnan saamiseksi) ja nikkelipinnoitus
Sähkötön nikkelipinnoitus on parempi kuin elektrolyyttinen nikkelipinnoitus joissakin asioissa, kuten pinnoitteen paksuuden säätelyssä ja pinnoituksen tehokkuudessa.
"Kuivaa" sinkkipinnoitusmenetelmää ei tarvitse suorittaa eikä sitä tarvitse tiivistää.Se jaetaan jauhesinkitykseen ja mekaaniseen galvanointiin.
Kun vaaditaan ruosteenestoa, korroosionestoa, kaunista ulkonäköä ja sähköeristystä, voidaan käyttää maalausta.Menetelmät voidaan jakaa edelleen: muovipinnoitukseen, lasitukseen ja metalliruiskutukseen.

Ⅱ.Pintojen kemiallinen käsittely

Höyrykäsittely on yleisin kaikista jauhemetallurgisten osien pintakäsittelyprosesseista.Höyrykäsittelyssä osat kuumennetaan 530-550 °C:seen höyryilmakehässä magneettisen (Fe3O4) pintakerroksen muodostamiseksi.Rautamatriisin pinnan hapettumisen myötä kulutuskestävyys ja kitkaominaisuudet paranevat ja osat kestävät Ruosteen kestävyyttä (öljyupotus vahvistaa edelleen) Oksidikerros on noin 0,001-0,005 mm paksu ja peittää koko ulkopinnan ja voi levitä osan keskelle toisiinsa liittyvien huokosten kautta.Tämän huokosen täyttö lisää näennäistä kovuutta, parantaa siten kulutuskestävyyttä ja tekee siitä kohtalaisen tiivistyvän.

Kylmäfosfaattikäsittely on kemiallinen reaktio suolahauteessa monimutkaisen fosfaatin muodostamiseksi työkappaleen pinnalle.Sinkkifosfaattia käytetään pinnoitteiden ja muovipinnoitteiden esikäsittelyyn ja mangaanifosfaattia kitkasovelluksiin.

Sinistys tehdään asettamalla työkappale kaliumkloraattihauteeseen 150°C kemiallisen korroosion vaikutuksesta.Työkappaleen pinnalla on tummansininen väri.Sinistyskerroksen paksuus on noin 0,001 mm.Sinityksen jälkeen osien pinta on kaunis ja siinä on ruosteenestotoiminto.

Typpivärjäys käyttää hapettimena märkää typpeä.Työkappaleen jäähdytysprosessin aikana sintrauksen jälkeen muodostuu oksidikerros lämpötila-alueella 200-550°C.Muodostuneen oksidikerroksen väri muuttuu käsittelylämpötilan mukaan.

Anodisoitua korroosionestokäsittelyä käytetään alumiinipohjaisissa osissa niiden ulkonäön ja korroosionestokyvyn parantamiseksi.

Passivointikäsittelyä sovelletaan ruostumattomiin teräsosiin, pääasiassa pintaoksidisuojakerroksen muodostamiseksi.Näitä oksideja voidaan muodostaa kuumentamalla tai kemiallisin menetelmin, eli liottamalla typpihapolla tai natriumkloraattiliuoksella.Liuoksen uppoamisen estämiseksi kemiallinen Menetelmä vaatii esisaumausvahakäsittelyn.